Finnsus 25.1.2026
Vuoden ensimmäisten Finnsus-aamukahvien aiheena oli kulttuurinen resilienssi, ja täysi tupa osoitti, miten ajankohtainen ja puhuttava teema on. Herättelevien alustusten – kiitos Elina Anttila ja Heidi Rautionmaa – pohjalta syntyi rikas keskustelu, joka avasi käsitettä monesta näkökulmasta – kielestä ja identiteetistä dialogiin ja yhteiskunnan eheyteen.
Resilienssi on sana, joka on uinut syvälle suomalaiseen kielenkäyttöön. Tavallisimmin liitämme sen kriisinkestävyyteen, talouden vakauteen tai ympäristölliseen kestävyyteen. Kielikellon mukaan se on myös mm. kriisinkestävyys, pärjäävyys tai muutosjoustavuus. Voidaan puhua myös henkisestä kestävyydestä tai mielen sinnikkyydestä.
Poimintoja aamukahvien alustuksista ja keskustelusta:
🎎 Kulttuuri luo juuret – ja juurista kasvaa kestävyys. Se ei ole vain taidetta tai perinnettä, vaan kokonaisuus, joka antaa meille merkityksiä:
• tunteen kuulumisesta johonkin,
• arvoja, jotka ohjaavat päätöksiä,
• kertomuksia, jotka selittävät keitä olemme ja miksi olemme täällä.
Monelle kulttuurinen toiminta on henkisen hyvinvoinnin lähde. Kulttuuriperintö puolestaan luo jatkuvuutta maailmassa, jossa kaikki tuntuu muuttuvan entistä nopeammin. Ukrainan sodan yhteydessä on nähty, miten vahva identiteetti ja jaetut merkitykset voivat vahvistaa yhteiskunnan kestävyyttä. Kun on jotain mitä puolustaa, myös yhteisöllinen resilienssi vahvistuu.
⛲ Vakaumus – uskonnollinen, katsomuksellinen tai filosofinen – voi auttaa näkemään hetken epävarmuuksien yli. Se tarjoaa arvojen ja kysymysten kehyksen:
– Mikä minulle on tärkeää tässä maailmassa?
– Miten haluan toimia, kun kaikki ympärillä muuttuu?
– Mihin kiinnityn, kun identiteettejä on monta ja roolit vaihtuvat?
Vakaumus ei sulje pois moninaisuutta, vaan voi kannatella identiteettiä osana laajempaa elämänkaarta.
👥 Dialogi on kulttuurisen resilienssin ytimessä
Keskustelutaidot, kohtaaminen ja toisen ihmisen kunnioittaminen nousivat aamukahveilla vahvasti esiin. Kulttuurinen resilienssi rakentuu ennen kaikkea kyvystä käydä dialogia – ei vain samanmielisten kanssa, vaan myös erilaisten näkemysten välillä. Katsomusdialogiportaat, minimieetos, luottamus ja globaali etiikka tarjoavat tähän työkaluja. Silti dialogi muuttuu nopeasti vaikeaksi, jos ryhmät eriytyvät omiin kupliinsa. Silloin yhteisymmärryksen minimi, se pohja, jolla voimme elää sovussa, alkaa kaventua. Siksi meidän olisi uskallettava tuoda erilaiset näkemykset esiin, ei kuumentaaksemme keskustelua, vaan vahvistaaksemme yhteiskunnan kestävyyttä.
👩👩👧👦 Ihmisyys on lopulta se, mikä yhdistää
Kulttuurinen ja vakaumuksellinen resilienssi eivät ole irrallisia palasia turvallisuus- tai hyvinvointikeskustelua. Ne ovat sen perustaa.
Kun ymmärrämme sen, mikä meitä yhdistää – ihmisyys, arvokkuus, tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi – kykenemme rakentamaan yhteiskuntaa, joka kestää kriisejä ja muutosta.