Sami Pirkkala ja Rilli Lappalainen (14.9.2024)
Kansainväliseen yhteistyöhön ja YK:n toimintaan pohjautuvan monenkeskisen järjestelmän toimintakyky on viimeisen kymmenen vuoden aikana heikentynyt merkittävästi. Vuonna 2015 YK:ssa hyväksyttyjen kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda2030:n sekä Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanot eivät ole edenneet kaavaillulla tavalla ja yhteinen tahtotila tavoitteiden edistämiselle on koetuksella. Heikko edistyminen johtuu paitsi poliittisen tahtotilan puutteesta, myös YK-järjestelmän heikosta kyvystä hoitaa sille asetettuja tehtäviä.
YK:ssa järjestetään syyskuussa tulevaisuushuippukokous, jonka tarkoituksena on vahvistaa monenkeskisen järjestelmän ja YK:n toimintakykyä, ja sitä kautta vauhdittaa kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanoa. Kokouksessa käsitellään viittä teemaa: kestävää kehitystä ja sen rahoittamista, rauhaa ja turvallisuutta, tiedettä, teknologiaa, innovaatioita ja digitaalista yhteistyötä, nuorisoa ja tulevia sukupolvia sekä globaalin yhteistyön hallintaa.
Huippukokouksen loppuasiakirjan sisällöstä neuvotellaan parhaillaan jäsenmaiden kesken. Yksi hankalimmista asiakohdista liittyy YK:n omaan kehittämiseen ja erityisesti turvallisuusneuvoston uudistamiseen. Kuvaavaa onkin, että siitä ei ole vielä sanaakaan luonnoksessa. Kiista on vuosia vanha, eikä se todennäköisesti tälläkään kertaa ratkea. Nyt se on kuitenkin erityisen ajankohtainen, koska neuvosto ei ole pystynyt tuomitsemaan esimerkiksi Venäjän eikä Israelin väkivaltaisia toimia pysyvien jäsenmaiden käyttämän veto-oikeuden takia. Toinen vaikea keskustelu liittyy pysyvien tai vaihtuvien jäsenmaiden määrän lisäämiseen, jotta kokoonpano vastaisi paremmin maapallon nykyistä väestön jakautumista. Tällä hetkellä Afrikalla on vain kolme vaihtuvaa, mutta ei yhtään pysyvää paikkaa. Yhteensä neuvostossa on 15 jäsentä, joista viisi pysyviä. Uudistusten läpimeno on kuitenkin epätodennäköistä, sillä ne edellyttävät YK:n peruskirjan muuttamista, ja se taas vaatisi kaikkien pysyvien jäsenmaiden hyväksyntää.
Toinen iso uudistustarve on kansainvälisen rahoitusrakenteen muuttaminen vastaamaan nykyisiä tarpeita. Erityisesti Kansainvälisessä valuuttarahastossa ja Maailmanpankissa tarvitaan muutoksia luottamuksen vahvistamiseksi, rahoituksen saatavuuden parantamiseksi ja kehittyvien maiden edustuksen lisäämiseksi. Tällä hetkellä kehittyvillä mailla ei ole mahdollisuutta saada riittävää rahoitusta eikä niiden pitäisi joutua päättämään kehityksen jatkamisen ja ilmastonmuutoksen torjumisen välillä.
Edellä mainittuihin isoihin kokonaisuuksiin vaikuttaa epävakaa turvallisuustilanne eri puolilla maailmaa. Yksi keskeinen osa loppuasiakirjaa onkin rauha ja sen edistäminen nyt ja tulevaisuudessa.
YK:lla on korvaamaton asema kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä. Luonnoksessa todetaan, että jäsenmaat tunnustavat kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden, kestävän kehityksen ja ihmisoikeuksien keskinäisen riippuvuuden ja oikeusvaltion merkityksen. Huolta herättääkin mahdolliset vaikutukset, joita sotilasmenojen maailmanlaajuisella kasvulla voi olla kestävään kehitykseen ja rauhan ylläpitämiseen tehtäviin investointeihin.
Ratkaisuja ovat maiden selviytymiskyvyn vahvistaminen ja kyky puuttua aseellisten konfliktien, väkivallan ja turvattomuuden taustalla oleviin perimmäisiin syihin ja niiden seurauksiin muun muassa nopeuttamalla investointeja kestävän kehityksen täytäntöönpanoon. Samaan aikaan on taattava yhtäläinen oikeussuojan saatavuus, suojella kansalaisyhteiskunnan toimintatilaa ja kunnioittaa ihmisoikeuksia kaikille ihmisille, muun muassa edistämällä rauhan, suvaitsevaisuuden ja rauhanomaisen rinnakkaiselon kulttuuria sekä parantamalla ihmisten turvallisuutta niin fyysisessä kuin digitaalisessa ympäristössä.
Näinä aikoina monenkeskistä yhteistyötä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Koko ihmiskunnan olemassaoloon vaikuttavat asiat tulee ratkaista globaalilla tasolla. Yksittäinen valtio voi kuitenkin toimia aktiivisesti, jolloin sen saamat hyödyt myös kasvavat. Tulevat keskustelut YK:n tulevaisuudesta vaikuttavat samalla myös Suomeen, eivätkä pelkästään sen vuoksi, että Suomi havittelee jäsenyyttä YK:n turvallisuusneuvostossa vuonna 2029. Se on juuri ennen kestävän kehityksen tavoitteiden erääntymistä, ja siihen mennessä tarvitaan merkittäviä muutoksia kansainvälisessä yhteistyössä.
Julkaistu Turun Sanomissa https://www.ts.fi/lukijoilta/6432573