Rilli Lappalainen (4.2.2025)
Vasta päättyneen Maailman talousfoorumin mukaan elämme aikaa, jossa geotaloudellinen fragmentaatio, geopoliittinen polarisaatio ja arvojen alueellinen ja paikallinen eriytyminen vaikuttavat laajasti ihmisiin ja yhteisöihin kautta maailman.
Tähän synkkään arvioon on valitettavasti helppo yhtyä. Parhaillaan maailmassa on käynnissä enemmän aseellisia konflikteja kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Sota Euroopassa on vauhdittanut kovan turvallisuuden dominanssia kansainvälisessä yhteistyössä, ja Suomessa päähuomio kiinnittyy julkisen talouden tasapainotukseen ja talouskasvun tavoitteluun. Demokratian peruspilarit haurastuvat vaivihkaa, kansalaisten vaikutusmahdollisuudet vähenevät ja valta keskittyy. Samaan aikaan luontokato ja ilmastokriisi etenevät, ja ympäristön saastumisen vaikutukset näkyvät konkreettisesti arjessa.
Nykyhetken haasteet sitovat ja ohjaavat meitä lyhytjänteiseen toimintaan. Unohdamme katsoa pidemmälle hyödyntäen hyviä oppeja menneisyydestä ja nykyhetken tietoja ja taitoja. Ihmiskunnalla on menneisyyden painolastia, josta emme pääse tai emme halua päästä eroon ja se vaikuttaa merkittävästi siihen, miten toimimme tässä hetkessä. Aikaa ei kuitenkaan ole tuhlattavaksi, sillä YK:ssa sovittujen kestävän kehityksen tavoitteiden määräaika päättyy jo vuonna 2030.
Finnsus, yhdessä S-ryhmän kanssa, käynnisti tammikuussa keskustelutilaisuuksien sarjan, jossa eri toimijat yhdessä pohtivat ratkaisuja kestävän kehityksen toimeenpanon vauhdittamiseen. Ensimmäisessä keskustelussa ratkaisuja etsittiin tulevaisuudentutkimuksen piirissä käytettyä tulevaisuuskolmiota hyödyntäen. Tulevaisuuskolmiossa toimintaa tarkastellaan nykyhetken työnnön, menneisyyden painon sekä tulevaisuuden imun gravitaatiokentässä.
Keskustelussa pohdittiin, miksi annamme muiden asettaa agendan, joka vie meitä kestämättömään suuntaan? Meillä on itsellämme mahdollisuus muuttaa historian kulku. Keskustelussa tunnistettiinkin useita ratkaisuehdotuksia aidon transformaation synnyttämiseksi yksittäisten asioiden muuttamisen sijaan. Kokonaisvaltaiset ja kestävät ratkaisut voivat syntyä kokeilujen, kuvittelun, maltin, positiivisuuden ja merkityksellisyyden lisäämisen kautta. Tarvitsemme sivistystä, jotta osaamme antaa tilaa keskustelulle, mielipiteen vaihtamiselle, erehdyksille ja oppimiselle. Tarvitsemme myös tulevaisuuden lukutaitoa, positiivisia tulevaisuuden visioita, sekä pidemmän aikajänteen suunnittelua ja päätöksentekoa. Siihen, miten näitä asioita voidaan tässä ajassa vahvistaa, etsitään vastauksia seuraavissa keskusteluissa kevään aikana.